Kompuroiva johdatus siihen ”pubiin”, joka on merkittävä osa brittikulttuuria

Edelliskesänä startanneen Back-sketsisarjan kautta katsojille saatetaan, etenkin jos seuraavassa tarkemmin esiteltävän Robert Webbin ja David Mitchellin välillä syttyy ja kipinöi niin kuin hyvinä vanhoina Peep Show’n aikoina, markkinoida katsojille jotain tuttua ja turvallista: Backin selkärangaksi valittu Sir John Barleycornin pubi voi herättää etenkin nuoren polven kiinnostuksen noihin tunnelmallisiin vanhemman väen kokoontumispaikkoihin. Nuorista briteistä, ja tällä tarkoitetaan 18-24-vuotiaita, vain yksi seitsemästä käy viikoittain pubissa. Samansuuntainen murros on käynnissä Irlannissa. Kilpailevat viihteen muodot, kuten YouTube ja sosiaalinen media, sekä tarkasti valitsemiinsa aiheisiin erikoistuneet viihdesivustot, toki myös uudenlaiset gastropubit, ovat viime vuosina ehkä uutuudenviehätyksen ansiosta vieneet nuoret pois isien ja esi-isien vakiopaikoista.

Brittisarja Peep Show päättyi loppuvuodesta 2015, kun yhdeksäs ja viimeinen — kuusi jaksoa käsittävä — tuotantokausi laitettiin töllötinyleisön nähtäväksi. Koomisen komediakaksikon ensimmäinen episodi, nimeltään The William Morris Years, esitti Markin ja Jezin yhdessä puoli vuotta sen jälkeen kun miehet olivat nujakoineet toistensa kanssa nörttileidi Dobbyn suosiosta. Jo tuo ensimmäinen jakso osoitti miesten vanhentuneen silminnähtävästi, eikä sitä samaa kipinää, jota esimerkiksi neljännen tuotantokauden sketseissä (aitan tuhopolttoon osallistuminen, The Orgazoidille käsitöiden tekeminen, jne.) ilmeni, voinut hyvällä tahdollakaan havaita. Ensitapaaminen tappelun jälkeen kuitenkin tapahtui, vieläpä sangen eriskummallisissa merkeissä, sillä Super Hans oli menossa naimisiin ja siinä sivussa dumpannut aikaisemman railakkaan elämäntyylinsä osaksi menneisyyttään. Super Hansin hetkellinen ”normiutuminen” ja tapahtumien pikainen ”degeneroituminen” ovatkin hyvä metafora siitä, millaiseksi Peep Show sen 9. tuotantokaudella muuttui.

David Mitchell ja Robert Webb olivat ysikauden jaksoja kuvatessaan nelikymppisiä. Mitchell oli tuolloin 41, Webb puolestaan 43. Miehet tutustuivat toisiinsa poikaikäisinä, vuonna 1993. He tekivät Peep Show’n kanssa töitä 12 vuoden ajan.

Sarjaa on Britanniassa seurannut kaikkien noiden vuosien ajan noin miljoonapäinen fanikunta, joka on miettinyt muun muassa sitä, osaako Jeremy käyttää pyykinpesukonetta, tai pitääkö Mark Jeremyä luonaan jonkinlaisesta isänsä aiheuttamasta lapsuudentraumasta johtuen. Ehkä hän tiedostamattaan kaipaa elämäänsä sellaisen narisevan taakan, jota raahata ja sillä tavalla perustella epäonneaan koitoksissaan.

Peep Show’n kuihtuminen antoi kaksikolle mahdollisuuden startata jotain samansuuntaista: Backin. Back on Mitchellin ja Webbin tähdittämä show – katso traileri täältä — jossa kaksi keski-ikäistyvää miestä tutustuvat toisiinsa. 42-vuotias Stephen Nichols (David Mitchell) ja saman ikäinen Andrew Donnelly (Robert Webb) kohtaavat toisensa sen jälkeen kun Stephenin isä kuoli ja hänen oli otettava perheyritys, pubi, John Barleycorn, hoidettavakseen. Stephenin suunnitelmiin tuli kommervenkkejä, kun adoptiolapsi Andrew tupsahti paikalle. Stephen katsoo Andrew’n olevan teennäinen sosiopaatti, joka noin vain kykeni hurmaamaan hänen äitinsä, sisarensa ja setänsä.

Pubi on Back

Pubi on lyhenne englanninkielen sanoista public house. Se on kiinteistö, jossa myydään erilaisia alkoholipitoisia juomia, erityisesti olutta ja siideriä, mutta Britanniassa, Irlannissa, Ranskan Bretagnessa, Uudessa-Seelannissa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa se on historiallisesti ollut paljon enemmän kuin pelkkä lipittämö, sillä erityisesti pikkupaikkakunnilla se on ollut yhteisön jäsenten tärkein tapaamispaikka. Englannissa jo vuodesta 1393 lähtien on ollut lakisääteinen pakko laittaa pubin ulkopuolelle mainoskyltti, että kaljanmaistajat voivat löytää helposti työpaikkansa. (Kaljanmaistajien rooli oli valvoa tarjottavan tuotteen laatua.)

Maailman vanhimmat pubit löytynevät Iso-Britannian saarilta. Osaa vanhimman pubin tittelistä kilpailevista paikoista on itse asiassa alunperin käytetty johonkin muuhun tarkoitukseen kuin alkoholijuomien anniskeluun. Guinnessin ennätysten kirjan mukaan vanhin pubi on Ye Olde Fighting Cocks 11. vuosisadalta, mutta arkeologisten löytöjen mukaan The Old Ferryboat Inn on rakennettu vuonna 460 ja siellä on voitu passata janoisia jo vuodesta 560 asti.

Pubiskene on yllättäen Britanniassa katoavaa kansanperinnettä, ainakin trendi on sen suuntainen, sillä 1980-luvulta asti pubien lukumäärä on vähentynyt. Oman haasteensa pitkään perinteeseen on aiheuttanut tupakointikielto vuodelta 2007, kilpailevien ajanviettopaikkojen lisääntyminen, kuten myös halvan alkoholin myyminen supermarketeissa, ja väestön muuttumisen yhä vain ulkomaalaistaustaisemmaksi. Esimerkiksi Lontoossa neljäsosa kaikista pubeista on suljettu viimeisten 15 vuoden sisällä.

Pubivisat ovat olleet osa brittikulttuuria 1970-luvulta asti. Pubipaikoissa tietovisailu onkin peräisin juuri Britanniasta, jossa sellainen viihdemuoto kehitettiin, että ravitsemusliikkeissä olisi asiakkaita myös muutoin hiljaisina päivinä. Näinä päivinä pubivisoja järjestetään Iso-Britannian seudulla yli 20 000 kertaa joka viikko.